Matka alkoi laiva matkalla Helsingistä Tallinnaan, laivalla yksi opettajista Maiu Juurik ja Tuglas-Seuran Meeri Ott toivottivat meidät kurssilaiset tervetulleiksi. Tutustuminen muihin kurssilaisiin ja Viron kielen saloihin alkoi.

​

Tallinnassa tapasimme matkan johtajan Järvi Lipastin, joka kertoi heti bussimatkan alkajaisiksi kurssimme ohjelmasta ja matka Tallinnasta Viljandiin kului joutuisasti. Hotellimme Viljandissa oli keskeisellä paikalla ja tuleva koulureitti oli lyhyt ja helppo. Kurssilaisia oli kaikkiaan yli 30 ja meidät jaettiin taitojemme mukaan kolmeen sopivan kokoiseen ryhmään.

 

Käydä Viron kielen kurssia Virossa oli erilaista opiskelua kuin syksyisin ja keväisin Helsinginkadun opistotalolla. Viron kieli oli läsnä jokapäiväisissä kontakteissa niin hotellissa kuin Viljandin kaupungissa. Viron kieltä tuli puhuttua ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa. Lisäksi koulutuntien jälkeinen kulttuuriohjelma takasi myös sen, että opiskeluun tuli kuin itsestään kuullun ymmärtämistä. Eri oppaiden johdolla kierrettiin ja tutustuttiin kaupunkiin, museoon ja kirjastossa Pirel Päär kertoi tarinoita Viljandista. Oppaat puhuvat selkeästi ja ilokseni huomasin ymmärtäväni puhetta hyvin. Oppaat kyläkin puhuivat tavanomaista hitaammin ja se oli hyvä asia.

 

Ylimääräisenä ja vapaaehtoisena ohjelmana oli käynti 80-vuotiaan Anu Raudin mattonäyttelyssä Heimtalissa. Näyttely oli aivan upea ja taiteilija Anu Raud itse kertoi mattojen syntyhistoriasta. Aamupäivät ja iltapäivät opiskelimme kieltä lukion tiloissa opettajien johdolla. 

​

Opettajamme Maiu Juurik elävöitti kielen opiskelua erilaisin leikein ja teemoin. Jokaisella oli myös oma roolinsa, jonka puitteissa jokainen sai kertoa erilaisista asioista liittyen Virolaiseen kulttuuriin, musiikkiin, kasveihin, tuotteisiin ja säähän.

Tunnit hurahtivat nopeasti. Tuntien välissä oli kahvitauko ja meitä odotti paikallisen rouvan uskomattomat suolaiset ja makeat leivonnaiset, jotka hän päivittäin leipoi meitä varten.

 

Tuntien jälkeen menimme porukalla syömään johonkin Viljandin monista ravintoloista ja näin harjoittelimme Viron kieltä käytännösssä. Koko kurssin ajan sää suosi meitä oli jopa liiankin helteistä. Tästä johtuen Viljandin järvi kävi tutuksi sillä siellä oli tapanani uida iltaisin uusien ystävieni kanssa, joihin tutustuin kurssin aikana.

 

Kurssi oli siis kaikin puolin onnistunut ja antoisa.

 

Anne Nyholm oli yksi anomansa Zachris Castrenin säätiön apurahan saaneista.

​

​